Nette
New Member
Posts: 3
|
Post by Nette on Jan 31, 2017 22:47:15 GMT 2
t. Ærværdig Gotlanninruss s. 05.01.2006
Kansi tulossa!
|
|
Nette
New Member
Posts: 3
|
Post by Nette on Jan 31, 2017 23:13:43 GMT 2
25.1.2016 Aara is here!
Suljetun trailerin luukun takaa kuului niin kova kolina, että sen olisi voinut kuvitella olevan lähtöisin norsulaumasta, tai portaikkoa pitkin alas kolisevasta flyygelistä, mutta ei todellakaan pienestä pyöreästä ponista, jonka hieman liian isoa heinämahaa verhosi vaaleanpunainen pallokuvioinen loimi. Mutta niin se vain oli, että kun tallin väki kertyi ihmettelemään parkkipaikalta kuuluvaa melua, he eivät kohdanneet shirenhevosta tai reaktiivista kilpahevosta, vaan näkivät lyhyenlännän adoptioäitini taluttamassa riekkuvaa ruunivoikkoa. Aara oli saapunut Kiltaniemen pihaan, ja tapansa mukaan ilmoitti tulostaan kovaan ääneen. Se seisoi vauhkona keskellä tallipihaa, muljautteli silmiään kohti ympäröiviä ihmisiä ja hirnui niin kovaa kuin kurkusta lähti. Vain läheisessä tarhassa seisova hopeanrautias ori vastasi tervehdykseen kimeällä äänellä, joka kimposi vastapäisestä lautaseinästä. ”Vai että tällainen poni sulla on?” naurahti tavaroiden kantoavuksi saapunut Adalind. Nainen oli minulle jo ennestään tuttu, asuivathan sekä Adan sponsoriratsu Solttu sekä minun hoitoponini Edi molemmat Seppeleen pihatossa. ”Joo”, naureskelin. ”Yleensä se on kyllä ihan kiltti ja rauhallinen, mitä nyt vähän tekee jäyniä, mutta uudessa paikassa sen pitää aina esiintyä.” ”Näköjään”, Adalind totesi huvittuneena ja mittaili ponia katseellaan. ”Te voitte varmaan laittaa Aaran tuohon vapaaseen tarhaan, Mallan pitäisi olla täällä näillä minuuteilla, niin se tulee sitten näyttämään vähän paikkoja. Mun pitää vielä ehtiä ratsastaa Leonis ennen töitä”, hän vielä neuvoi, ennen kuin kääntyi kannoillaan ja marssi kohti aikaisemmin näkemääni oria, joka steppaili tarhassaan mahtaillen ja yritti kiinnittää Aaran huomion. Naurahdin orin touhuille ennenkuin lähdin maleksimaan Dicon perässä kohti tarhaa. Machomies ei ollenkaan tuntunut ymmärtävän olevansa täysin eri kaliiberia pikkutammani kanssa. Tämäkin kiva tarina Mukavaa kun tulitte Kiltaniemen porukkaan mukaan, toivottavasti viihdytte! Nyt onpi tallissa sitten kaksi ruunivoikkoa.. - Malla
|
|
Nette
New Member
Posts: 3
|
Post by Nette on Feb 10, 2017 23:25:11 GMT 2
Tehoviikonloppu Seppeleessä 3.-5.3.2016 Tulee nyt aikajanallisesti vähän huonosti, mutta innostuin niin kauheasti kirjoittelemaan juuri tästä aiheesta, että ei voi mitään Toivottavasti ette kuole siihen, että tarinat saattavat nyt tulla päiväkirjaan vähän epäjärjestyksessä, kun tämä on vasta maaliskuussa. Aiheeseen liittyen saattaa tulla vielä lisää kirjoituksia.
Perjantai 3.3.2017 Valvovan silmän alle eli tarina siitä kun mikään ei suju
Pinkkiin palloloimeen kääritty ruunivoikko rymisteli ulos kuljetusautosta Seppeleen pihaan. Poni vilkuili innokkaana ympäri tallipihaa ja päästi sitten äänekkään, kimeän vinkaisun. Tyypillistä Aaraa. Juuri samalla tavalla se oli käyttäytynyt saapuessaan ensi kertaa meille lappiin, ja myöhemmin muuttaessaan Kiltaniemeen. En lähtenyt mukaan ponin draamaailuun, vaan talutin sen tyynesti kentälle muiden kävelijöiden sekaan. Ykkösryhmän koulutunti alkaisi puolen tunnin kuluttua, ja sitä ennen pitäisi totta vie saada tamma rauhoittumaan.
Vatsassani lenteli perhosia ajatellessani tulevaa viikonloppua. Tämä olisi mun ja Aaran ensimmäinen yhteinen valmennus! Ja kaikenlisäksi valmentajana toimisi itse Lauri Merikanto. Aloittaessani ratsastuksen Seppeleessä syksyllä 2015, en olisi osannut kuvitellakaan, että jo puolentoista vuoden päästä osallistuisin kansainvälisesti menestyneen kilparatsastajan pitämään valmennukseen, ja vieläpä ikiomallla ponilla! Mähän olin tuiki tavallinen tuntiratsastaja? Mutta tässä mä olin, kävelyttämässä Aaraa ja odottamassa mitä tulevan pitää.
Aara ei selvästikään ymmärtänyt hetken tärkeyttä. Se kuikuili muita ratsukoita uteliaana kuin Iines Ankka muskelimiehen nähdessään, steppaili ja häsläsi, ja käyttäytyi kaikin tavoin mahdollisimman ei-edustavasti. Olin pessyt tamman edellisenä iltana, ja käärinyt sen ohueen suojaavaan loimeen, mutta jotenkin sen oli onnistunut repiä koko hoito toiselle kyljelle ennen rojahtamistaan lantakasan päälle. Iloisen piehtarointihetken tuloksena sen vasenta kankkua koristi nyt suuri keltainen läiskä, jonka olin huomannut liian myöhään ehtiäkseni hinkata sen pois.
Kun viimein tuli aika satuloida hevonen ja nousta selkään, loistin jo punaisena häpeästä. Pahin oli kuitenkin vielä edessä.
Alkukäynnit kentällä ennen tunnin alkua.
Ai mitkä käynnit?
Laurin saavuttua pikainen tutustumiskierros: kerro nimesi, ratsastustaitosi ja esittele ratsusi.
Moi oon Nette ja tässä Aara. Aara on tosi kiltti, mutta välillä se innostuu liikaa eikä malta kuunnella (niin kuin nyt). Ja usein se myös kyllästyy eikä jaksa keskittyä, kun sen mielestä pitäis vaan mennä kiitolaukkaa ja hyppiä. Mä ite oon vasta päässyt jatkokurssilta, että treeniä kyllä tarvitaan!
(Ah, annoinpa hyvän kuvan meistä ratsukkona, go Nette!)
Ohjat tuntumalle ja hetki kevyttä ravia kaviouralla. Tunnustele ratsuasi: liikkuuko se aktiivisesti eteenpäin?
No aktiivisuuttaa ainakin löytyy! Haittaako jos poni luulee olevansa móntekilpiluissa? Onhan siinä sentään ravuriverta.
Lisätään pitkille sivuille loivat kiemurat.
Loiva kiemurahan tarkoitti sitä, että poni käy viis senttiä uran sisäpuolella, eiks niin?
Haetaan asetusta, huolehditaan ettei ravi hyydy.
Ei hyydy, jossain sentään onnistutaan! Asetuskin löytyy lopulta.
Lyhyiden välikäyntien jälkeen suunnanvaihto ja hetkeksi keskiympyrälle laukkaamaan - napakka nosto!
Kerrassaan räjähtävä! Takapääkin lensi kauniissa kaaressa. Ja sitten Aara osoitti olevansa myös vähintäänkin englannintäysverisen veroinen. Kuka kiertää ringin nopeimmin?
Ympyrältä jatketaan ympyräkahdeksikolle harjoitusravissa. Muista suoristaa keskellä, vaihtaa asetus vasta sitten.
Kun pysyttäisiin edes ympyrällä.
Sitten jäädään uralle, oikea kierros. Kumpaankin päätyyn pysähdys, peruutus neljä askelta, neljä askelta eteenpäin ja laukannosto. Ravin kautta käyntiin ennen pitkän sivun loppua, tarvittaessa voltti pitkälle sivulle välimatkojen tasaamiseksi.
Tämä onkin hyvä harjoitus, vihdoin Aara kuuntelee. Innostuessani unohdan keskittyä istuntaan ja hölskyn kuin perunasäkki gotlanninrussini pomppulaukassa. Volteillakin tamma malttaa kävellä.
Lopuksi käynti-ravi-käynti -siirtymisiä, ajatus keskikäynnistä. Loppuravit pääty-ympyrällä, annetaan hevosten venyttää pidemmälle kaulalle. Loppukäynnit maastossa.
Hei, sehän toimii!
Sunnuntai 5.3. Lauri Merikannon silmin
Ykkösryhmäläisten ponit ravasivat rentoina loppuraveja, hikiset kaulat höyryten ja punakasvoisten ratsastajien puuskuttaessa. Annoin katseeni kiertää vuorotellen jokaisessa ratsukossa, ja iloitsin huomatessani isoja parannuksia ensimmäisen tunnin esityksiin. Viimeisenä katseeni pysähtyi Netteen ja Aaraan.
13-vuotias Nette oli koko ykkösryhmän kokemattomin, mutta hän oli tsempannut hurjasti hankalan poninsa kanssa. Kaksi päivää sitten olin nähnyt ratsukon ensi kerran. Pieni poni oli vienyt tyttöä hurjaa vauhtia ympäri kenttää, ja jokainen apu oli ollut yhtä taistelua. Eilisen ja tämän tunnin aikana työni tulokset olivat kuitenkin alkaneet hiljalleen näkyä.
Aara oli vaikuttanut hieman väsyneeltä ja haluttomalta alkuverryttelyiden aikana. Se ei selvästikään ollut tottunut siihen, että sitä vaadittiin oikeasti työskentelemään, ja siksi alku oli tahmea. Minuutti minuutilta tamma oli kuitenkin herkistynyt, ja jossain vaiheessa kaikki loksahti. Aara myötäsi niskastaan, pureskeli kevyesti kuolainta ja vastasi apuihin nopeasti. Nette istui ryhdikkäänä, vaikka edelleen hieman etunojassa, ja kantapäätkin pysyivät alhaalla suurimman osan ajasta. Jouduin edelleen muistuttelemaan tyttöä ranteiden suoruudesta, mutta kaiken kaikkiaan ratsukon meno näytti hyvältä. Viimeisessä ravilisäyksessä ratsukko ylitti itsensä, ja liiteli pitkän sivun alusta loppuun niin lennokasta ravia, että en olisi uskonut moisen pallomahan edes kykenevän siihen. Sellaiset hetket ovat valmentajan elämän suola.
|
|